Töitä, töitä ja töitä

Alkuun hieman kuvia työpaikaltani ja sitten asiaan:

Sentään hieman joulutunnelmaa! Yksi kolmesta kuusesta mitä meillä on

 Otin myös muutamia ruokakuvia (tuo tarjotin on niin kätevä, ei tarvitse alkaa leikkimään lautasten kanssa):

Ja joskus joku myös tilaa kanaa tai pizzaa työpaikallemme iltaruoaksi/snäckiksi. Eipähän tarvinnut syödä enää kotona. saamme myös paljon erilaisia leipiä ja pullia välipalaksi aina silloin tällöin.

Ja nyt siihen asiaan!

Tähän asti olin hoitanut melkeinpä pelkästään niitä kahta omaa lastani (alle 2 vuotiaita). Joskus tietysti saattoi tulla myös muita hieman vanhempia lapsia vähäksi aikaa hoitoon, mutta enimmäkseen päivät menivät omien poikien kanssa. Heistä tuli rakkaita ja oli ilo nähdä heidän kehitystään ja persoonallisuuden muodostumista.

Joten kun 27.11. tuli tieto, että yksi toisen huoneen hoitaja lopettaa työnsä ja se vaikuttaa myös kolmen muun huoneen toimintaan, olivat kaikki hoitajat hieman alla päin ja hieman itkuisia. Omat lapseni siis lähtivät toiseen huoneeseen asumaan kahdeksan muuun suunnilleen saman ikäisen kanssa. Myös kaksi huoneeni hoitajaa lähtivät sinne (hoitivat niitä vauvoja minun huoneessa ja olin juuri päässyt tutustumaan heihin paremmin), mikä tuntui heille olevan aika suuri huolen aihe, sillä olivathan he vauvoja hoitaneet niin pitkän aikaa. Tilalle tuli kaksi muuta hoitajaa, jotka ovat tähän asti ainakin tuntuneet mukavilta. Saimme myös uuden vauvan huoneeseen, joka on syntynyt 8.11. eli siis aivan piskuinen vielä.

Oma lapseni

Ja toinen oma

Niin. Eli siis. Minä jäin samaiseen huoneeseen ja nyt hoidan viittä vauvaa kahden muun työkaverin kanssa. Perjantaina tuli useampi tippa linssiin kun sanoin moikat omillle lapsilleni ja ajattelin etten mitenkään haluaisi hoitaa vauvoja. Voi kuinka väärässä olinkaan. Yksi viikko nykyistä työtehtävää takana ja rakastan työtäni! Joka päivä käyn suunnilleen tunnin verran leikkimässä entisten omien lasteni (sekä niiden kahdeksan muun) kanssa siellä toisessa huoneessa. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 13.00 - 17.00 luokseni tulee hoitoon kaksi 3-4 vuotiasta (sanovat olevansa 3 ja 4 mutten ole varma onko se korean iässä vai normaalissa). Ensin yritän parhaani mukana laittaa heidät päiväunille ja parin tunnin päästä suihkuun ja leikkimään. Hauskaa on, vaikkeivät vielä niin hyvin kuuntelekaan minua!

Yksi vauvoista

Myös vauvojen hoito on mukavaa. Hieman haastavaa aika ajoin, mutta ainakin on rauhallisempaa. Ja osaavat ne olla söpöjä!

P.S. Täällä satoi lunta! Ei siitä enää illalla ollut mitään jälkiä näkyvissä, mutta sainpahan kokea kunnon lumipyryn!

New home

Eli siis. Launataina 21. pv koitti päivä, jolloin minun täytyi muuttaa pois host-perheeni luota. Tämä oli ollut tiedossa jo ihan alusta asti, että saisin olla perheessä suunnilleen sen 3kk. Herranen aika kuinka nopeasti se aika sitten oikeasti kuluu.. Kolme kuukautta..

Viimeinen kotiruoka perantaina oli yksi monista lemppareistani: kimchi jjigae (김치찌개, kimchi-keitto) ja ihanat side dishit (kesäkurpitsaa ja munia). Lauantain aamupala oli myös yksi suosikkini doenjang jjigae (듼장찌개), josta luulin ottaneeni kuvan, mutta mutta... Mystisesti se katosi kännykästäni. Host-äiti antoi minulle myös kasan ruoka-aineksia mukaan, jotta voin tehdä keittoa sitten itselleni.  

Lauantaina kävimme sitten vielä syömässä sushia, jonka jälkeen lähdimme siskoni kanssa veljeni kyydillä kohti uutta majapaikkaani.

Nyt olen asunut asunnossa (YMCA:n asunto ICYE vapaaehtoisille) viikon verran ja paikka on ihan mukava. Kämppikset ovat mahtavia ja asunto on siisti. Huonona puolena vaan naapurusto. Vielä en ainakaan ole nähnyt mitään kivoja ruokapaikkoja/-kauppoja asuntomme lähellä vaan paikat tuntuu enemmän olevan metroaseman läheisyydessä. Noh, pitää alkaa kokkailemaan itse. Alue ei muutenkaan oikein vedä vertoja edelliselle kotiseudulleni, mutta kelpaa hyvin paremman puutteessa. Tässä muutava kuva alueesta:

Vapaaehtoisporukka